4.4.2014

Ystävämme Vuohenputki. Yhden pitkän hippaleikin alku.

Uuden kodin pihan on ennen meitä ollut vuosikausia aivan hoitamatta.


Kukas se tilaisuudesta silloin ottaa vaarin? No Aegopodium podagraria tietenkin. Siis on piha sitä pullollaan. Löytyy myös Elämänlankaa ja muita kotipuutarhan klassikoita. Vuohenputkea on kuitenkin niin paljon että pakko tehdä jotain radikaalia. Alunperin haaveilin vuokraavani minikaivurin ja latovani mullat kylmästi lavalle ja sorttiin.
Ekoisti minussa ei sitä kuitenkaan sallinut joten jotain muuta oli keksittävä. Aiempien kokemusten opettamana tiesin ettei tavanomaisesta kitkemisestä ole hyötyä eikä paljon mainostettu peittäminen muovillakaan toimi. (Enkä kyllä halua asua pihassa josta on puolet peitetty muovilla parivuotta). Koitin huudella vinkkejä sieltä täältä ammattilaisten ja muuten vaan kokeneiden keskuudesta muttei kellään ole oikeasti antaa vinkkiä millä tuosta kasvista pääsisi. Pihan multa on todella hyvää ja siksikin halusin koittaa säilyttää sen, savipelto olisi varmaan mennytkin lavalle.

Jotain oli siis keksittävä.

Faktoja:

-Vuohenputki kasvaa ihan naurettavan pienistäkin juurenkappaleista uudelleen
-Juuret eivät ulotu kovin syvälle maahan mutta sitäkin leveämmälle alueelle
-Kasvinnuput ovat herkullisia
-Kasvi ei pidä nyppimisestä ja niittämällä saa kasvustoa jollain aikavälillä vähäisemmäksi, ei kuitenkaan kokonaan pois

Joskus olen jostain mistä lie ostanut ison siivilän. Lähinnä siksi että se oli kaunis ja ajattelin että ehkä siitä joskus olisi puutarhassa hyötyä. Nyt on!


Kuningasidea on siivilöidä multa ja poistaa niin hyvin juurenpalat kuin vain voi. Sen jälkeen kuivatan multaa osissa pressunpäällä, siivilöin uudelleen ja läjään jonnekin pihan perälle. (edelleen pressun päälle) Läjästä kitken sitten alkavat kasvustot. Jos käy hyvin saan mullan puhdistettua ehkä heinäkuuhun mennessä. Jos käy huonosti mulle kehittyy vain hyvät hauikset.

Puoleen kottarilliseen meni aikaa ehkä puolituntia. Pihan kokoa en osaa sanoa, isohko kaupunkipiha kuitenkin. Hommaa hidastaa se etten tietenkään raatsi heittää ihania kukkasipuleita pois vaan istutan nekin lastentarhaan ruukkuihin. Otan sipulit siis ihan paljaalle juurelle ennen sijaisistutusta joten saattaa olla että noi noin pari tuhatta sipulia säästyy ja pääsee oikeaan multaa kunhan on varmistuttu ettei vuohis seuraa mukana.


Kelpo multaa eikä ihan hirmu suuria juuria ainakaan läpi pääse.


Scillat ei kaupassakaan paljoa maksa mutta tuntuu hyvälle pelastaa nämäkin kaunokaiset. Rakastan kukkivia scillamattoja ja sellainen on oikein tervetullut tähänkin pihaan. Kaikenmoisia muitakin sipuleita on ylös noussut, niistä en tiedä yhtään mitä tuleman pitää. hauskaa :) Tervetuloa kevät ja kauhee puutarhaintotärinä.

2 kommenttia:

  1. Kai jätit osan kasvamaan syötäväksi? Juuret ainakin hyviä. Permakulttuurityypit ainakin istuttaa vuohenputkea varta vasten. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän tuo on hyvä kasvi ettei häviä kuitenkaan :D Selvisi että edellinen omistaja on pistellyt myrkytellen pitkin pihaa eli ei vuohikset omalta pihalta oikein maistu.. ehkä mä sittenkin tilaan sen lavan ja kaivurin ja vaihdatan puhtaan maan.. Myös elämänlankaa on piha pullollaan :P

      Poista

Kommentteja on mukava lukea, jätä ihmeessä omasi